Kohokohtia ja päällimmäisiä ajatuksia kuluneesta kilpailukaudesta

06.11.2019

Tämän kauden viimeisetkin kilpailut on saatu vihdoin pakettiin, Kiinan matkasta selvitty elossa ja ylimenokausi on jo hyvässä vauhdissa. Siispä nyt on hyvä aika käydä kulunutta vuotta ja kilpailukautta läpi. Mikä kesässä oli parasta? Miten armeija sujui? Entä saavutinko tavoitteeni?

Tämä vuosi on ollut osaltaan melkoisen "kiireinen" armeijan takia, minkä takia myös kirjoittelu on unohtunut. Matkustus kilometrejä on tänä vuonna tullut varmasti ennätysmäärä, ja hetket kotona olen käyttänyt tehokkaasti lepäämiseen. Syynä jatkuvaan matkustamiseeni tänä vuonna oli siis armeija, kun kasarmille oli aina palattava, olinpa sitten pois päivän tai useamman viikon. Jo Turusta Santahaminaan kestää julkisilla kolme tuntia, ja rautateillä tulikin paljon liikuttua. Ilmaiseksi kun kerran pääsi. Sen lisäksi leireilin talvella aika normaalisti ja keväällä tein lyhyitä kisareissuja ulkomaille. Kesällä matkustuskilometrejä kertyi kisareissuista ympäri Suomea, enkä itse asiassa muista ennen kisanneeni yhtä laajalti ympäri Suomea kuin tänä vuonna. Kilpailuja oli mm. Joensuussa, Pudasjärvellä ja Suonenjoella. Nautin kuitenkin siitä, että sain nähdä paljon uusia paikkoja, ja leirit kuten myös kilpailureissut olivat tervetullutta vaihtelua armeijan arkeen. Olen aina hieman karttunut matkustamista, koska se rasittaa elimistöä varmasti kovan harjoituksen veroisesti, usein vielä paljon enemmän. Näköjään kuitenkin kaikesta selviää, ja onhan se mahtavaa nähdä ja kokea uusia paikkoja! Niitä kun löytyy tästä meidänkin kotimaasta vielä lukemattomia.

Keväällä kävin sekä Tanskassa, että Ruotsissa kilpailemassa. Tanskassa juoksin maaliskuussa Danish Spring - kolmipäiväiset kisat ja Ruotsissa toukokuussa Swedish Leaguessa kaksi kisaa. Koin nämä lyhyet reissut todella hyödyllisiksi. Oli hyvä saada kovatasoisia kilpailuja alle jo varhain keväällä, eikä kokemusta erilaisista maastotyypeistä ole koskaan liikaa. Sen lisäksi matka kumpaankin maahan hoitui vaivattomasti, ja kahden kolmenkin päivän reissu on kannattava. Tällaisia pikavisiittejä tulen varmasti tekemään myös ensi vuonna, jos sopivia kilpailuja naapurimaista vain löytyy. 

Kevään kohokohta oli kilpailuviikonloppu Raumalla. Ensin juostiin lauantaina maailmancupin katsastuskilpailu Rauman torilta ja seuraavana päivänä kisailtiin SM -mitaleista SM -sprinttiviestissä Vanhan Rauman kapeilla kujilla. Kovin usein ei Suomessa pääse suunnistamaan vanhassa kaupungissa tai ylipäätään niin suunnistuksellisesti hyvällä alueella kuin tämä oli. Viikonloppu meinasi olla minulle tuloksellisesti jättipotti, mutta se jäi kuitenkin yhdestä leimauksesta kiinni. Lauantaina voitin suomalaisten katsastuskilpailun ja sprinttiviestissä joukkueeni (MS Parma) tuli ensimmäisenä maaliin. Minun leimauskortilleni (emit) ei kuitenkaan rekisteröitynyt yhdeltä rastilta leimaa huolimattoman leimauksen takia. Noh, se oli hyödyllinen virhe tulevaisuutta ajatellen. Oli muuten myös aika siistiä tulla kärjessä vaihtoon Tiomilassa, kannattaa kokeilla!

Kevään onnistumiset toivat minulle edustuspaikan Suomen joukkueeseen maailmancupin avauskierrokselle, joka käytiin kotoisassa Helsingissä. Ohjelmassa oli kaksi metsäkisaa Vihdissä ja lopuksi sprinttiviesti Helsingin ytimessä Senaatintorilla. Oli aika tehdä debyytti aikuisten kansainvälisillä kilpakentillä. Parannettavaa kisoista jäi paljon, mutta onnistumisen hetkiä mahtui myös joukkoon. Parhaiten maailmancupista jäi mieleen sprinttiviesti isolla kirkolla. Kiivetessäni Helsingin Tuomiokirkon portaita kotiyleisön läpi mietin, että tämä on urheilua parhaimmillaan ja tämän takia minä urheilen. Se tunne!

Kesän aikana ehdin kilpailla paljon ja nauttia auringosta riittämiin, kun armeijan osalta oli helpompaa. Kävin Kangasalla Jukolassa, Ruotsin Norrköpingissä O-Ringenilla, Rovaniemellä harjoittelemassa ensi vuoden Jukola - maastoissa, Posiolla nauttimassa perusharjoittelusta porojen kanssa ja Norjassa suunnistamassa unelmamaastoissa. MM -kisoissakin olin mukana, mutta varamiehenä. Kesän katsastuskilpailuissa olisi pitänyt onnistua pikkuisen paremmin, jotta olisin itsekin päässyt MM -karkeloissa juoksemaan. Kisojen seuraaminen läheltä oli kuitenkin suuri motivaatiopiikki, puhumattakaan Suomen miesten viestihopeasta. Ensi vuonna olen muuten mukana ämmämmissä!

Syksyn koittaessa oli taas aika hypätä VR:n kyytiin kohti Santahaminaa. Syyskuu noudatti kutakuinkin tällaista kaavaa: alkuviikot oli pyhitetty armeijalle ja viikonloput kilpailuille. Armeijan osalta oli sotilaiden suunnistuksen SM -kisat ja kaksi sotaharjoitusta. Näinä viikkoina en ollut viikonlopun kisoissa aivan täysissä voimissani. Kyse oli enemmänkin henkisestä väsymyksestä. Aivot olisivat tarvinneet niiden päivien jälkeen viikonloppuna lepoa.

Syyskuun alkaessa kääntyä lokakuun puolelle ja reservin auringon noustessa, aloin saamaan suunnistuksesta uudelleen kiinni. SM -sprintistä tuli kelpo suoritus ja SM -yöstä onnistuin nappaamaan kultaa! Ensimmäinen aikuisten sarjan SM -kulta maistui todella hyvältä. Yhä makoisamman siitä teki mitalin tullessa yösuunnistuksesta, jota arvostan todella paljon. Myös 25Mannassa onnistuin.

Pitkä kilpailukausi päättyi osaltani reilun kahden viikon mittaiseen Kiinan matkaan. Vietin ensimmäisen osan matkastani Wuhanissa sotilaiden maailman kilpailuissa, missä suunnistuksessa kilpailtiin kolmella eri matkalla: keskimatka, pitkämatka ja viesti. Täytyy sanoa, etten osannut odottaa näiden kisojen olevan oikeasti niin iso tapahtuma kuin ne todellisuudessa olivat. Kilpailuihin osallistui noin 10 000 urheilijaa yli 140 maasta kymmeniin eri lajeihin, ja oli mielenkiintoista nähdä urheilijoita erilaisista kulttuureista. Ruokalassa riitti arvuuteltavaa urheilijoiden lajeista. Onkohan tuo nyrkkeilijä vai sotilas 5-ottelija? En ole ollut olympialaisissa, mutta tuskin nämä kisat puitteiltaan olympialaisille hirveästi häviävät. Oli mahtavaa päästä kokemaan näin suuri urheilutapahtuma. Saattoi olla "once in a lifetime" juttu. Ihmeteltävää riitti moneksi päiväksi jo pelkästään urheilijoiden kisakylässä.

Toisen puoliskon matkastani vietin Guangdonin maakunnassa Foshanissa. Siellä osallistuin suunnistuksen maailmancupin finaaliin, johon kuului kolme kilpailua: keskimatka, sprinttiviesti ja henkilökohtainen sprintti. Keskimatkalla kuin myös sprintissä sorruin isoihin ja vähän pienenpiinkin virheisiin, mutta sprinttiviesti meni paremmin. Minulle oli hankalaa kerätä kunnon latausta kisasuorituksiin johtuen varmaan pitkästä kilpailukaudesta. Mielessä siinsi jo tuleva harjoituskausi. Harmittaa päättää kilpailukausi huonoihin suorituksiin.

Eniten minua kuitenkin jäi Kiinan matkastani harmittamaan reilun pelin rikkoontuminen suunnistuksessa. Sotilaiden maailman kilpailuissa Wuhanissa huomattiin kiinalaisten huijanneen keskimatkalla. Kiinan joukkue oli mm. tutustunut kilpailumaastoon etukäteen ja merkannut sinne opasteita helpottamaan urheilijoiden suoritusta. Kiinan joukkuetta vastaan asetettujen protestien ansiosta Kiinan joukkue päätettiin sulkea pois lopuista suunnistuskilpailuista. Suunnistuksessa kilpailun tasapuolisuus perustuu pitkälti luottamukseen, koska mm. maastoon ennakkoon tutustumista koskevia sääntöjä on mahdoton valvoa. En olisi ikinä voinut uskoa, että tällaista edes kehdataan tehdä.

Myöskin maailmancupissa nousi ilmoille epäilyksien aiheita reilun pelin toteutumisen tiimoilta. Keskimatkalla osa urheilijoista juoksi vahingossa kielletyn alueen läpi epäselvän kartan takia hyötyen siitä ajallisesti. Jotkut urheilijat kuitenkin kiersivät tämän kielletyn alueen huomatessaan, ettei siitä saakaan mennä ja hävisivät aikaa niin paljon, että mahdollisuus kärkisijoille oli käytännössä menetetty. Ketään ei kuitenkaan päätetty tapahtuneesta hylätä. Oliko se reilua kielletyn alueen kiertäneille ja siitä ajallisesti hävinneille? Onko reilua hylätä kilpailija, jos kartta ei ole kansainvälisen kilpailun vaatiman laadun mukainen? Entä onko reilua sääntöjä rikkomattomia kilpailijoita kohtaan mitätöidä koko kilpailu? Kaikkia kilpailijoita kohtaan reilua päätöstä tässä tilanteessa on vaikea tehdä.
Kiinassa tapahtuneet asiat ovat pistäneet varmasti jokaisen suunnistajan ja suunnistuksen parissa toimivan ajattelemaan lajin etiikkaa ja sen tasapuolisuuden toteutumista. Olkoon tämä nyt herätys suunnistukselle. Toivottavasti jatkossa suunnistuksessa voidaan kilpailla entistä tasapuolisemmin, ja me urheilijat voimme varmasti luottaa toisiimme sekä siihen, että varsinkin kansainvälisissä kilpailuissa on laadullisesti niiden arvoinen kilpailukartta.  
Alla IOF:n ( kansainvälisen suunnistusliiton) uutisoinnit aiheista luettaviksi.

Kuluneen kauden harjoittelusta voisin sanoa sen verran, että pystyin harjoittelemaan kutakuinkin normaalisti, ainakin määrällisesti. Harjoituksien laatu ei välttämättä ollut talvella armeijan rasituksen takia aina paras mahdollinen, vaikka onnistuin mielestäni ottamaan ylimääräisen rasituksen hyvin huomioon ja muuttamaan rohkeasti harjoitusohjelmaani tarpeen vaatiessa. Sairaspäiviä kertyi (ehkä hieman yllättäen, kun ottaa armeijan huomioon) normaalia vähemmän, mikä mahdollisti harjoitustuntien pienoisen kasvun. Harjoittelun määrä nousi tälle kaudelle 640 tunnista noin 660 tuntiin, josta 80% on pk-harjoittelua. Tähän lukemaan on laskettu mukaan armeijan tuoma rasitus muunnettuna askeleista tunneiksi. Kehityin tällä kaudella urheilijana monipuolisesti, sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Testitulokset paranivat ja virheiden (eli ajanhukan) määrä kilpailuissa pieneni huomattavasti. Samanlainen ellei isompikin kehitys olisi totta kai ollut mahdollista myös ilman armeijaa, mutta opin inttivuoteni aikana sellaisia asioita itsestäni, joita en varmasti olisi oppinut missään muualla. Tuntui, että olin kisoissa henkisesti vahvempi, mutta siinä on edelleen huimasti kehitettävää. Voin joka tapauksessa olla tyytyväinen tähän kauteen. Pienin askelin eteen päin.

Seuraava harjoituskausi pyörähtää minun osalta käyntiin ensi viikolla. On mukavaa päästä ihan perus harjoitteluarjen pariin (ihan sen ennen armeijaa olleen arjen pariin). Tulevien leirien ja kilpailukalenterin suunnittelu on herättänyt paljon taas motivaatiota, kun tiedän, että paljon uusia ja hienoja kokemuksia urheilun parissa on luvassa. Hyviä treenejä itse kullekin!

- Akseli